tiistai 6. maaliskuuta 2018

Auttamislupa

Tervehdys lukijoille, mukava huomata että pidemmän tauon jälkeen ihmiset edelleen löytävät kirjoitukseni.

Tartun aiheeseen jota olen joskus aikaisemminkin sivunnut, mutta mikä on taas noussut viimeaikojen uutisoinnin seurauksena otsikoihin.

Olen huomannut että nykyisin vaikka suorittaisit pyyteetöntä auttamistyötä, hyväntekeväisyyttä tai järjestötoimintaa, jos valtamedia saa sinusta otteen tulee tämän löytää jokin keino saada hyväntekijä vedettyä lokaan.

Hyvänä esimerkkinä tästä oli takavuosina tapahtunut hyväntekeväisyystempaus jossa kodittomille jaettiin ruokaa ilmaiseksi. Kuulostaa jalolta, hyvältä ja hyväksyttävältä. Tekopyhäksi ja vääräksi tämä sitten taasen muuttui heti kun kuultiin että tämän tekivät Cannonball- moottoripyöräkerhon jäsenet.(Tähän laittaisin linkin, mikäli sitä vielä juttuihin löytyisi) Välittömästi tämä tiedon jälkeen touhu otettiin hurjan riepottelun kohteeksi.

Sama ilmiö oli huomattavissa Helvetin enkeleiden koulukiusaamista vastustaviin tempauksiin osallistumisessa kuten esimerkiksi tässä. Ja nyt viimeisimpänä teloitettavan penkille on noussut Brother Chrismas. Toki mikäli tileissä on epäselvyyksiä tulee tämä selvittää. Kuitenkin kaikki uutisointi ei keskity tähän Brother Chrismasin taustalta löytyvän Ari Koposen hahmon ryöpyttelystä on tullut paljon suurempi asia. Outoa mielestäni on että julkisuuteen on ryöpätty Ari Koposen Watsapp viestejä, aikaisempia somepostauksia ja paljon erilaista yksityiselämään liityvää materialistoa. Kuitenkin kaikissa jutuissa Kyseinen henkilö on kuvattu sonnustautuneensa Brother Chrismassiksi.

Äkkiseltään tässä alkaisi jo epäilemään jotakin mutta saattaa tuolle epäilylle näköjään olla perusteluitakin .

Tuossa tapauksessa pohdituttaa median vastuu toisen toiminnalle haitan tekemisestä. Brother Chrismas oli alunperin hyväntekeväisyystempaus, joka myöhemmin paisui ihan järjestöksi. Kuitenkin koko toiminta nojautuu voimakkaasti tuon Brother Chrisma-hahmon habitukseen, läsnäoloon ja somenäkyvyyteen avun perille viemisestä. Tämän ryöpytyksen jälkeen tuohon partasuuhun liittyvä mielikuva voi olla voi olla jotain muuta kuin luotettava.

Kokonaisuutenaan tässä mietityttää se että kun Suomessa jokin muu taho kuin Veikkau Oy lähtee järjestämään hyväntekeväisyyttä niin se tulee kaikin keinoin tuhota.

Mitä väliä sillä oikeastaan on mistä se apu tulee? Eikö oleellisinta ole että se tulee?

Ja mikä ongelma siinä on että ihminen joka aikoinaan olisi tehnyt jotakin hyvinkin pahaa haluaa nyt auttaa jotakuta? Tekeekö se avun vastaanottojasta jotenkin osallisen avun antajan pahoihin tekoihin/somepostauksiin/rasismiin/huonoon ulkonäköön/pahuuteen?

perjantai 23. helmikuuta 2018

Syrjäseuturasismia

Olen seurannut viimeaikoina laajenevalla mielenkiinnolla niin SOTE- sotkuilua kuin poliittista ilmapiirin muutosta maassamme. En voi olla pohtimatta jälleen kerran sitä todellisuuden tasoa millä päättäjämme oikeastaan asustavat. Niin SOTE ehdotuksissa joissa maakunnat jäävät utopistisen toivemaailman jalkoihin kuin liikennekaariuudistusten myötä. Jään vahvasti pohtimaan sitä miten kauas ihminen voikaan realismista ajautua.

Kokonaisuudessaan mielestäni kyse on siitä että päätöksenteko on järjestelmässä liian kaukana päätöksen toteuttamisesta. Suurimman osan päätösten kohdalla vaikutus ei todellisuudessa näy arkadian mäellä kuin tilastotietona ja todellinen vaikutus jää päättäjiltä näin kokematta .

Jäin kesällä pyörittelemään ajatusta siitä että päätöksenteon voisi järjestää fiksumminkin nykyteknologiaa hyödyntäen. Edustajistomme tulisi edustaa koko Suomea. Kukin toivon mukaan niitä vaalipiirejä joista on tullut valituksi. Kuitenkin jotta esim. vesantolainen edustaja kykenisi edustamaan todella alueensa asioita valtakunnan tasolla, tulee hänen muuttaa Helsinkiin näin tehdäkseen. Tästä pääsemme vääjäämättömään todellisuuden muokkautumiseen. Lukijani varmasti tunnistavat käsitteen aikaisemmista teksteistäni.
Miten voimme todella olettaa edustajiston joka asuu pääkaupunkiseudulla, tämän palveluiden, tieverkon ja julkisen liikenteen huomassa kykenevän säilyttämään kontaktin esim. juuri sinne vesantolaisen pienyrittäjän näkökulmaan ja ongelmiin.

Eikö touhua voitaisi hoitaa sekä tehokkaammin että yksinkertaisesti paremmin esim. etäyhteyksiä hyödyntämällä? Miksei virkaan valituilla edustajilla voisi olla työhuone sillä paikkakunnalta josta he ovat lähtöisin ja asiat hoituisivat sieltä? Tekniikka tämän kyllä mahdollistaisi. Myöskin pakolliset läsnäolopäivät muuttuisivat näin luonnollisesti oikeasti pakollisiksi eivätkä vain nykyisiksi "tule paikalle jos tahdot" kokoontumisiksi. Näin edustajistomme voisi edes teoreettisesti säilyttää kontaktin niihin kaukaisiinkin alueisiin joita tekemänsä päätökset koskevat. Päätösten valmistelutyö, puheenvuorojen valmistelu ja suurin osa valiokuntatyöskentelystä kun on myös paperityötä. Nykyisin paperityöt toteutetaan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kuitenkin jo sähköisessä muodossa niin vastaanottajan fyysisellä sijainnilla ei yksinkertaisesti ole merkitystä.

Varsinkin maakuntauudistuksen ja SOTEn myötä olen ihmetellyt vähintäänkin voimakkaasti sitä miten tietyt realistiset tosiasiat voidaan unohtaa.

Hyvänä esimerkkinä tästä on väite jota kumottiin mediassa myön mm. Bernerin toimesta: Suomen tieverkosto olisi huonossa kunnossa. Perusteluihin kuului se että rahaa on laitettu paljon ja liikennekuolemien määrä on tippunut. Kuitenkin suurin vaikuttaja liikennekuolemien tippumiseen kuitenkin on autojen turvavälineiden lisääntyminen ja suuremmilta osiltaan juurikin tuo teiden heikko kunto. Ihan sama vaikka alla olisi kuplamuovista valmistettu katumaasturi, jos tiessä on pään kokoisia reikiä, tai sillä pystyy luistelemaan kohottaa se kummasti kaasujalkaa kenellä tahansa...