perjantai 10. toukokuuta 2013

Kohti päätettyä lopputulosta.

Tervehdys lukijalle.

Nyt pienesti jotakin aivan muuta:

Törmäsin tuossa uutiseen joka pisti pienen grillitikulla varustetun hemmon vasemalla olkapäälläni huutelemaan.

Artikkeli todistaa mielestäni havainnollisesti sen kuinka akateemisesti suuntautuneissa piireissä toteutettavilla tutkimuksilla valitaan usein olettamus jonka tueksi aletaan kasaamaan todisteita. Tutkimuksen tekeminen on monella tapaa arvailua ja valintojen tekemistä. Tutkimuksissa lähdetään aina jostakin olettamuksesta liikkeelle jonka todenperäisyyttä lähdetään tutkimaan. Tämä luo ikävän mahdollisuuden siihen että lopputulos on valmis ellei alkuperäistä olettamusta suostuta kyseenalaistamaan. Varsinainen tutkimus väitteen tueksi vielä puuttuu mutta se on sivuseikka. Vaikkakin virheet nyt eivät ole järin suuria, kyllähän se nyt on aivan inhimillistä tehdä pilkkuvirheitä, tai unohtaa muutaman kymmenen miljoonan ihmisen asuinmaat vertailusta. Näiden liittäminen tutkimukseen kun ei kuitenkaan muuta lopputulosta. Huvittavinta mielestäni koko jutussa on se että maailmalla monet arvostetut ja kouluttautuneet ihmiset ovat käyttäneet kyseistä tutkimusta ammatillisen kompetenssinsa rakennusperustana ja apunaan päätöksenteossa ja varsin suurten muutosten kärkiaurana. Nyt opiskelija perehtyy oikeasti tutkimukseen ja tökkii tämän täyteen reikiä.

Tällaisia ihmisiä maailma tällähetkellä mielestäni tarvitseekin. Täytyy löytää rohkeutta haastaa vahvimmatkin olettamuksemme ja etsiä uusia tapoja nähdä asioita. Se että usein akateeminen koulutus hiljentää luovuuden ja innovatiivisuuden on mielestäni ilmeistä. Akateemisesti koulutetut, ja viran puolesta vastuulla raskautetut henkilöt eivät usein osaa kyseenalaistaa asioita eivätkä uskalla lähteä haastamaan yleistä tapaa tehdä asioita.

Pahoin pelkään tällaisen tapauksen suomalaisen vastineen olevan paljon hankalampi tuottaa ja ennenkaikkea kankeampi tuoda julki. Suomalaisen järjestelmän hyväksyessä mielipiteet vain akateemisesti korrekteilta henkilöiltä.

Vanhaa mieltä vain lämmittää ajatus siitä että talouden peruskivinä toimivia asioita lähdetään tutkimaan uudelleen. Pois se minusta että olisin vahingoniloinen mutta se että joku on ihan rehellisesti joskus väärässä on raikasta ja uutta. En muista kyllä ihan lähihetkellä törmänneeni mihinkään vastaavaan omassa maassamme.

Tämä on mielestäni myös yksi ongelmista tämän hetisellä poliittisella temmellyskentällämme, kannat on päätetty ja perustelut vain puuttuu. Tästä seuraa se että oman kannan myötäisiä perusteluja lähdetään voimalla etsimään ja usein perusteluiksi kelpaavat melko heppoisetkin päätelmät ja vastakkainen mielipide ja perustelut sivuutetaan. Kuitenkin jos opiskelija pystyy tökkimän Harvardin yliopiston tutkijoiden teorian täyteen reikiä ja saa nämä tunnustamaan virheensä niin ehkä suomalaisella politiikallakin on jonkinnäköinen toivo vielä olemassa.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Nykyisen tutkimuksen, varsinkin erilaisten humanististen alojen, suurin ongelma taitaa olla ettei tutkimuskysymystä oikein näytä edes olevan, tai ainakin se on muotoiltu niin että se vaikuttaa lähinnä oman navan kaivelulta.

Kun ei ole määriteltynä kunnolla kysymystä mihin tutkimus vastaa, ei ole myöskään määritelty sitä että millainen tutkimustulos vahvistaisi oletukset ja millaiset tulokset todistaisivat oletukset vääräksi.

Kun näitä on hieman kysellyt noilta nuorilta humanisteilta, niin koko ajatus siitä että tutkimuksella olisi se teoria joka sitten tutkimuksella todistettaisiin joko oikeaksi tai vääräksi ja että vielä etukäteen olisi vähän pohdittu että mikä sen mahdollisesti todistaa oikeaksi ja mikä vääräksi, tuntuu olevan heille aivan kummallinen.

He todellakin tuntuvat luulevan että tieteellinen tutkimus on jonkinlainen essee tai poliittinen pamfletti, joka ei sisällä mitään noista edellämainituista.

Mitähän tästäkin voisi päätellä? ;-)

Lakeudenmies kirjoitti...

Kiitos Anno kommentistasi.

Juurikin tuoata mielestäni on kyse. Ei siis siitä että tutkimukset vaikuttaisivat toimintaan tai aiheuttaisivat suunnanmuutoksia, vaan siitä että tutkimuksen osat tai tietyt tutkimukset valitaan tukemaan omaa ajatusta.

Näiden mainitsemiesi nuorten humanistien toimintaan oman havaintoni mukaisesti kuuluu myöskin se että otetaan jokin tietty osa jostakin tieteellisestä julkilausumasta ja tehdään siitä henkilökohtainen tulkinta joka riittää sujuvasti perusteluiksi juurikin siihen asiaan jota kyseinen suorittaja haluaa perustella.