Jäin ihmettelemään lähiaikojen uutisotsikkoja poliittisesta kehityksestä Suomessa.Tuntuu että päättäjät ja silmäätekevät ovat koko joukolla ihmeissään lahdentakana tapahtuneesta sverigedemokraterna-puolueen menestyksestä. Samoin ihmetyttää Suomessa tapahtunut perussuomalaisten kannatuksen nousu. Sitemmin on ihan tutkijavoimin ihmetelty asiaa ja on tultu sihen tulokseen että suomalaisesta politiikasta on puuttunut "koti-uskonto ja isänmaa" - teema jota nyt perussuomalaiset sujuvasti täyttävät.
Hetkinen.
Suomalaisesta politiikasta puuttuu "koti-uskonto ja isänmaa"- teema.
Toistan: Suomalaisesta politiikasta puuttuu "koti, uskonto ja isänmaa"-
teema.
Miten tämä on tavan ihmisen järjellä käsitettävissä. Suomessako tehdään kansainvälistä politiikkaa niin suurella innolla että tuollaiset pikkujutut kuin koti, uskonto ja isänmaa unohtuvat?
Toisaalta kyllä lähivuosien suomalaisten eurooppalaistamishanke on selkeästi suunnattu tähän suuntaan. Lisäksi kun lasketaan vielä kaikki globaalit kampanjat joihin Suomen on velvoitettu osallistumaan niin tulee tunne että Suomi on instituutiona aivan turha ja siksi pitäisi unohtaa valtion ja uskonnon rajat ja auttaa kaikkia globaalissa ihmisyyden hengessä.
Noh.
Jokaisellahan väitetään olevan oikeus omaan mielipiteeseensä varsinkin demokratiassa. Tosin toisilla on oikeampi mielipide ja näin ollen he ovat jo perusoletukseltaan enemmän oikeassa kuin toiset, tuomatta mitään asiaakaan vielä esiin. Demokratian periaatteiden toteutumista voimme tarkailla hyvin tuntuvin esimerkein sekä ruotsin sverigedemokraterna-kohusta että Suomen perussuomalaisten nostattamasta hälystä.
Ruotsissa oltiin vähintäänkin järkyttyneitä vaalituloksista ja heti ryhdyttiin syötämään anteeksipyyntöjä kansalle, ja ihmettelemään sitä kuinka nämä ulkomaalaisvastaiset ryhmittymät pidetään kurissa kun he nyt pääsivät hallitukseenkin ihan joukolla.
Nyt taas särähtää ajatus korvaan.
En väitä olevani politiikan erityisasiantuntija (näin ollen perusoletukselta siis väärässä) mutta minun mielestäni demokratia perustuu kansan tahtoon ja kansan valitsemiin edustajiin, ja eikös Ruotsissa järjestetty ihan kansanäänestys
siitä ketkä heitä edustavat? Mielestäni älyttömältä kuulostaa yhtälö jossa kansa valitsee itselleen edustajat, edustamaan niitä asioita ja arvoja joita se haluaa eteenpäin vietävän ja sitten nämä kuuluisi jollakin tavalla pitää kurissa.
Samaa yhtälöä voidaan tarkastella perussuomalaisten ilmiössä. Onko se todellakin niin vaikeaa hyväksyä älymystötasolla että talouskriisin aikana Suomalaisia kiinnostavat eniten suomalaiset asiat? Edelleen: "koti, uskonto ja isänmaa" Ymmärtääkseni nämä kuitenkin ovat ne asiat joista ei pitäisi neuvotella, ja onpa näiden takia taidettu joku kahakkakin käydä.
Tarkasteltaessa sitä seikkaa että mihin Suomi pystyy vaikuttamaan jos se uppoaa aina vain syvemmälle globaalien ongelmien myötä, on aika kapea. Siksi mielestäni on vähintäänkin tervettä, jopa järkevää (jälleen lähtökohtaisesti olen tietenkin väärässä) tuijottaa omaa kansallista etuaan tässä talouskriisissä. Toki kaikkien avunantopyyntöjen, sopimusten ja hyvän tahdon noudattaminen on kaunis ajatus ja hieno ele, mutta Suomikin on edelleen veitsen terällä, toteutetaan näitä aatteita sitten kun meillä on oikeasti siihen varaa.
Tätä kaikkea peilaten en oikein ymmärrä miksi perussuomalaisten menestystä jaksetaan ihmetellä.
Mutta mielenkiintoinen ilmiö on ollut seurata sitä kuinka media on alkanut muuttamaan suhtautumistaan perussuomalaisiin näiden menestyksen myötä. Aikaisemmin perussuomalaisista ei kirjoitettu kuin Soiniin ja ulkomaalaispolitiikkaan liittyviä asioita, nyt on havaittu että perussuomalaisilla on paljon perus suomalaista koskevaa sanottavaa.
