Lakeuden laidalla on taas ihmetelty julkisen sanan asettelun taitoa, ja sen oletettua puutosta.
Asiahan koskee tietenkin tutuksi käynyttä Alexander Stubin ja Jyrki Kataisen antamaa lausuntoa Venäjän taloudesta kokoomuksen vaalipäivillä. Kun asiaan lisää vielä Kiviniemen kommentoinnin ja Kataisen ihmettelyt niin mieleen juolahtaa taas kysymys siitä että eikös suomettumisen väitetty olevan jo loppunut?
Se että poliittisen valtapuolueen edustajana ei saa sanoa omia mielipiteitään on jokseenkin vääristynyttä. Perussuomalaisten edustajien mielipiteitä ei kukaan ruodi mutta valtaapitävien mielipiteet tulee olla poliittisen suuntauksen mukaisia. Mielestäni se että Venäjä otti nokkiinsa Kataisen puheista on jo nauretavaa. Tekikö hän todellakin jotakin niin väärää että siihen tuli valtiollisella tavalla reagoida, ja vaikka Katainen sekoittikin hollannin ja espanjan niin entäs sitten? Miehellä oli puheidensa takana varsin vahvaa tietopohjaista informaatiota.
Koko keskusteluhan siirtyikin siihen kysymykseen etteikö Suomi pidä Venäjää suurvaltana? En ota tässä kantaa tähän määritelmään mutta kyseisen tapahtumasarjan herättämä keskustelu ihmetyttää.
Jo se että Venäjällä tunnutaan seuraavan tiiviisti sitä mitä Suomessa vaalipäivillä kukakin sanoo kuullostaa todella omituiselta, ja se että kun joku sanoo jotakin mistä Venäjän valtaapitävät loukkaantuvat niin sitä on käytävä heti julkisesti oikaisemaan.
Koko sotkuunhan yritti Kiviniemi pääministerin kannuksillaan astua sievää loppulauselmaa: Venäjä on suurvalta, välimme ovat hyvät ja kansanedustajien tulisi kiinnittää huomiota siihen että heidän puheensa on virallisen poliittisen suuntauksen mukaisia.
Tässä taas yksinkertaiseen päähän hiipii ajatus siitä että jos puolueen omilla vaalipäivillä tulee puheenvuorojen olla poliittisen suuntauksen mukaisia ja henkilökohtaisia mielipiteitä ei saa esittää niin millä me erotamme edustajamme jatkossa toisistaan?
Olen myös huomannut että Venäjä-kielteisyyteen puututaan todella ärhäkästi, riippumatta siitä kuka on asialla. Venäjästähän ei tunnu saavan sanoa mitään kielteistä julkissesti. Vientikiistojenkin kohdalla outoa oli mediassa levitellyt lausunnot siitä että kiista ei ole millään tavalla poliittinen, tuotteissa ei ole sinänsä minkäänlaisia puutteita, mutta kiista ei ole poliittinen.
Kyllähän tämä ulkomaalaismyönteisyys on ollut muutenkin tapetilla jo pitkän aikaa mutta nyt uutena muotina tuntuu olevan suomettumisen henkiinherättäminen.
Pienen Suomen on tehtävä niinkuin suuri Venäjä haluaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti