Suvaitsevaisuudesta.

Olen mielenkiinnolla seurannut ilmiötä suvaitsevaisuudesta ja sen leviämisestä kaikille elämän aloille, joka sinänsä on hyvä mutta liiallisuuksiin vietynä täysin luonnonvastaista.

Kamelin selkä katkesikin tämän tekstin saattelemana ja ryhdyin siis pohtimaan asiaa aivan kirjallisestikin. Kiitoksia Yrjölle.

Jos tarkastellaan ihmisen kehityshistoriaa ja jopa selviytymistä lajina, niin valikoivuus ja suvaitsemattomuus on näytellyt varsin suurta osaa näissä. Jotenkin nurinkuriselta kuulostaa se, että nyt täytyisi kaikki suojakuoret tiputtaa kerralla ja hyväksyä kaikki erilainen vain sillä vetoomuksella että olemme niin kehittyneitä. Ihmisen kehitykselle kun on vain perusteensa.

Mielestäni outo ilmiö on se että tätä luontaista valikoimista pidetään nykyisin julkisessa sanassa jotenkin vastenmielisenä, ja kyseisenlaisen toiminnan harjoittajia jollakin tapaa viallisina.

Sanotaan että ihminen saa valita kenen kanssa on tekemisissä. Siis sanotaan. Sitten on nämä julkilausujat jotka suureen ääneen toitottavat että suvaitsemattomissa on jotakin vikaa, ja samalla eivät suvaitse suvaitsemattomia. Eikös tämä sodi hieman itseään vastaan? Nämä julkipuhujat siis hyväksyvät ulkoiset vaikutteet, ja eri kulttuurien edustajat, mutteivät hyväksy omaa kansaansa jotka vastustavat näitä ryhmiä.

Väite että suurin osa maailman ongelmista johtuisi suvaitsemattomuudesta on mielestäni hatara. Väitteen takana seisojat elävät omassa idylisessä maailmassaan joka todellisuudessa ei toteudu kun heidän omassa päässään. Ihmiselle on luontaista ryhmäytyä, ja ihmiselle on luontaista etsiä itselleen johtajaa. Näin ihmiset toimivat. Ja ihmisille on myös luontaista kuunnella johtajaa joka yleensä määrittelee mikä on suotavaa ja mikä ei, ketkä kuuluvat ko. ryhmään ja miten siihen voi päästä osalliseksi.

Se että ihmiskunta olisi jossain vaiheessa vapaa suvaitsemattomuudesta ja syrjinnästä on mahdoton ajatus, sillä ajatuksen toteutuakseen ihmisten tulisi olla yhtä suurta joukkoa, ei siis kansaa vaan joukkoa, vailla johtajia jotka järjestäisivät vastakkainaasetteluja, kaikilla tulisi olla samanlaiset resurssit käytössään, estääkseen vastakkainasetteluja, kaikkien kulttuurin tulisi olla sama, estääkseen vastakkainasetteluja, ja kaikkien uskonnon tulisi olla sama, estääkseen vastakkainasetteluja.

Ihmiselle on luontaista pitää omasta ryhmästään kiinni ja puolustaa sitä muuttujia vastaan. Toki kehityttävä on, ja mentävä eteenpäin, mutta miksi tästä luontaisesta ominaisuudesta on tehty tuomittavaa ja vähintäänkin sairauteen rinnastettavaa?

Koti, Uskonto ja Isänmaa

Jäin ihmettelemään lähiaikojen uutisotsikkoja poliittisesta kehityksestä Suomessa.Tuntuu että päättäjät ja silmäätekevät ovat koko joukolla ihmeissään lahdentakana tapahtuneesta sverigedemokraterna-puolueen menestyksestä. Samoin ihmetyttää Suomessa tapahtunut perussuomalaisten kannatuksen nousu. Sitemmin on ihan tutkijavoimin ihmetelty asiaa ja on tultu sihen tulokseen että suomalaisesta politiikasta on puuttunut "koti-uskonto ja isänmaa" - teema jota nyt perussuomalaiset sujuvasti täyttävät.

Hetkinen.

Suomalaisesta politiikasta puuttuu "koti-uskonto ja isänmaa"- teema.

Toistan: Suomalaisesta politiikasta puuttuu "koti, uskonto ja isänmaa"-
teema.

Miten tämä on tavan ihmisen järjellä käsitettävissä. Suomessako tehdään kansainvälistä politiikkaa niin suurella innolla että tuollaiset pikkujutut kuin koti, uskonto ja isänmaa unohtuvat?

Toisaalta kyllä lähivuosien suomalaisten eurooppalaistamishanke on selkeästi suunnattu tähän suuntaan. Lisäksi kun lasketaan vielä kaikki globaalit kampanjat joihin Suomen on velvoitettu osallistumaan niin tulee tunne että Suomi on instituutiona aivan turha ja siksi pitäisi unohtaa valtion ja uskonnon rajat ja auttaa kaikkia globaalissa ihmisyyden hengessä.

Noh.

Jokaisellahan väitetään olevan oikeus omaan mielipiteeseensä varsinkin demokratiassa. Tosin toisilla on oikeampi mielipide ja näin ollen he ovat jo perusoletukseltaan enemmän oikeassa kuin toiset, tuomatta mitään asiaakaan vielä esiin. Demokratian periaatteiden toteutumista voimme tarkailla hyvin tuntuvin esimerkein sekä ruotsin sverigedemokraterna-kohusta että Suomen perussuomalaisten nostattamasta hälystä.
Ruotsissa oltiin vähintäänkin järkyttyneitä vaalituloksista ja heti ryhdyttiin syötämään anteeksipyyntöjä kansalle, ja ihmettelemään sitä kuinka nämä ulkomaalaisvastaiset ryhmittymät pidetään kurissa kun he nyt pääsivät hallitukseenkin ihan joukolla.

Nyt taas särähtää ajatus korvaan.

En väitä olevani politiikan erityisasiantuntija (näin ollen perusoletukselta siis väärässä) mutta minun mielestäni demokratia perustuu kansan tahtoon ja kansan valitsemiin edustajiin, ja eikös Ruotsissa järjestetty ihan kansanäänestys
siitä ketkä heitä edustavat? Mielestäni älyttömältä kuulostaa yhtälö jossa kansa valitsee itselleen edustajat, edustamaan niitä asioita ja arvoja joita se haluaa eteenpäin vietävän ja sitten nämä kuuluisi jollakin tavalla pitää kurissa.

Samaa yhtälöä voidaan tarkastella perussuomalaisten ilmiössä. Onko se todellakin niin vaikeaa hyväksyä älymystötasolla että talouskriisin aikana Suomalaisia kiinnostavat eniten suomalaiset asiat? Edelleen: "koti, uskonto ja isänmaa" Ymmärtääkseni nämä kuitenkin ovat ne asiat joista ei pitäisi neuvotella, ja onpa näiden takia taidettu joku kahakkakin käydä.

Tarkasteltaessa sitä seikkaa että mihin Suomi pystyy vaikuttamaan jos se uppoaa aina vain syvemmälle globaalien ongelmien myötä, on aika kapea. Siksi mielestäni on vähintäänkin tervettä, jopa järkevää (jälleen lähtökohtaisesti olen tietenkin väärässä) tuijottaa omaa kansallista etuaan tässä talouskriisissä. Toki kaikkien avunantopyyntöjen, sopimusten ja hyvän tahdon noudattaminen on kaunis ajatus ja hieno ele, mutta Suomikin on edelleen veitsen terällä, toteutetaan näitä aatteita sitten kun meillä on oikeasti siihen varaa.

Tätä kaikkea peilaten en oikein ymmärrä miksi perussuomalaisten menestystä jaksetaan ihmetellä.

Mutta mielenkiintoinen ilmiö on ollut seurata sitä kuinka media on alkanut muuttamaan suhtautumistaan perussuomalaisiin näiden menestyksen myötä. Aikaisemmin perussuomalaisista ei kirjoitettu kuin Soiniin ja ulkomaalaispolitiikkaan liittyviä asioita, nyt on havaittu että perussuomalaisilla on paljon perus suomalaista koskevaa sanottavaa.

Tarkoituksenmukaisuutta etsimässä

Täytyy myöntää että taas kyllä purkka pysähtyi selaillessani seuraavaa juttua

Eikö meidän päättäjillämme oikeasti ole muuta tekemistä?

Ja eikös se Lipponen ole entinen poliitikko?

Omasta puolestani voin sanoa että olen kokenut ruotsinopetuksen enemmän minua itseäni syrjiväksi kuin mahdollisen Venäjän opetuksen, venäjästä olisi ollut minulle jopa hyötyäkin.
Väite että Venäjän opettaminen itäsuomalaisille olisi jollakin tavalla alentavaa on jo omassa älyttömyydessään aivan järjetön.

Tarkastelen asiaa seuraavista perusteluista käsin:
Asiassa kun ottaa huomioon sen että itäsuomessa tapahtuvan matkailun tuotoista suurin osa tulee nimenomaan venäläisturistien tuomana, tästä hyvin kertoo seuraava tilasto, Tokihan tuossa tilastossa käsitellään koko Suomea, mutta 2.97 miljoonaa lomamatkaa Suomeen.

Toistetaanpas vielä: 2,97 miljoonaa lomamatkaa Suomeen.

Edeleen vertailun vuoksi Ruotsin luvut

Ja edelleen jos jatketaan asian tutkimista ihan puhtaasti tilastotietoon nojaten: Ruotsalaiset jättivät maahamme vuonna 2009 155 milj. euroa
Ja venäläiset 534,5 milj euroa, mikä on muuten kolmannes koko vuoden matkailutuotosta.

Joten kun tarkastelee ihan tilastoitua faktaa niin miten niin itä-suomalaisia syrjittäisiin sillä että heille tarjottaisiin mahdollisuus osata venäjää?

Totta on että kahakat on viimeeksi käyty Venäjän kanssa mutta en vain nyt taas ymmärrä jutun perimmäistä tarkoitusta. Suomen taantumasta nousemiseksi on sanottu vaativan uuden superveturin, niinkuin Nokia aikoinaan. Miksi sitten sitä alaa mistä naula saattaisi lähteä vetämään nakerretaan sitten niin paljon?

Itse en ole vielä törmännyt sellaiseen ruotsalaiseen joka ei osaa englantia edes auttavasti, mutta olen törmännyt moneen venäläiseen jotka eivät ole ymmärtäneet kielipankistani sanaakaan.

Poliittisesti korrekti ja totuudenmukainen keskustelu

Lakeuden laidalla on taas ihmetelty julkisen sanan asettelun taitoa, ja sen oletettua puutosta.

Asiahan koskee tietenkin tutuksi käynyttä Alexander Stubin ja Jyrki Kataisen antamaa lausuntoa Venäjän taloudesta kokoomuksen vaalipäivillä. Kun asiaan lisää vielä Kiviniemen kommentoinnin ja Kataisen ihmettelyt niin mieleen juolahtaa taas kysymys siitä että eikös suomettumisen väitetty olevan jo loppunut?

Se että poliittisen valtapuolueen edustajana ei saa sanoa omia mielipiteitään on jokseenkin vääristynyttä. Perussuomalaisten edustajien mielipiteitä ei kukaan ruodi mutta valtaapitävien mielipiteet tulee olla poliittisen suuntauksen mukaisia. Mielestäni se että Venäjä otti nokkiinsa Kataisen puheista on jo nauretavaa. Tekikö hän todellakin jotakin niin väärää että siihen tuli valtiollisella tavalla reagoida, ja vaikka Katainen sekoittikin hollannin ja espanjan niin entäs sitten? Miehellä oli puheidensa takana varsin vahvaa tietopohjaista informaatiota.

Koko keskusteluhan siirtyikin siihen kysymykseen etteikö Suomi pidä Venäjää suurvaltana? En ota tässä kantaa tähän määritelmään mutta kyseisen tapahtumasarjan herättämä keskustelu ihmetyttää.

Jo se että Venäjällä tunnutaan seuraavan tiiviisti sitä mitä Suomessa vaalipäivillä kukakin sanoo kuullostaa todella omituiselta, ja se että kun joku sanoo jotakin mistä Venäjän valtaapitävät loukkaantuvat niin sitä on käytävä heti julkisesti oikaisemaan.

Koko sotkuunhan yritti Kiviniemi pääministerin kannuksillaan astua sievää loppulauselmaa: Venäjä on suurvalta, välimme ovat hyvät ja kansanedustajien tulisi kiinnittää huomiota siihen että heidän puheensa on virallisen poliittisen suuntauksen mukaisia.

Tässä taas yksinkertaiseen päähän hiipii ajatus siitä että jos puolueen omilla vaalipäivillä tulee puheenvuorojen olla poliittisen suuntauksen mukaisia ja henkilökohtaisia mielipiteitä ei saa esittää niin millä me erotamme edustajamme jatkossa toisistaan?

Olen myös huomannut että Venäjä-kielteisyyteen puututaan todella ärhäkästi, riippumatta siitä kuka on asialla. Venäjästähän ei tunnu saavan sanoa mitään kielteistä julkissesti. Vientikiistojenkin kohdalla outoa oli mediassa levitellyt lausunnot siitä että kiista ei ole millään tavalla poliittinen, tuotteissa ei ole sinänsä minkäänlaisia puutteita, mutta kiista ei ole poliittinen.

Kyllähän tämä ulkomaalaismyönteisyys on ollut muutenkin tapetilla jo pitkän aikaa mutta nyt uutena muotina tuntuu olevan suomettumisen henkiinherättäminen.

Pienen Suomen on tehtävä niinkuin suuri Venäjä haluaa.

Maahanmuuttokeskustelusta

Silmiini sattui juttu Kouvolan Sanomista jossa naureskellaan perussuomalaisten pyrkimyksille ja mustavalkoistetaan asiaa rankasti.

Jutussa ensimmäisenä silmäkulmaa kaihertamaan hyppää seikka että siinä yhdistetään työperäinen maahanmuutto ja globaali sosiaalitoimistotoimi.

Juttu toistaa niin ikävän tutuksi käynyttä kaavaa, jossa ollaan joko valmiit ottamaan kaikki Suomeen haluavat vastaan ja naureskellaan niille raukoille jotka eivät ymmärrä maailman tilasta mitään ja kyräilevät vain koti pirttinsä pöydän ääressä sanoen "mut ko ne viä miettin naiset".

Mieleeni juolahtaa että onko tässä nyt hieman väsytystaistelun maku? Toinen puoli huutaa "juu" ja toinen "ei", ja tätä jatketaan niin kauan kun ympärilleolevat eivät jaksa enää kuunnella ja tuumaavat "tehkää mitä lystäätte"

Eikö me tätä juupas - eipäs leikkiä olla seurattu jo riittävästi?
Keskustelu ei ole aiheessa edennyt mihinkään, koska maahanmuuton puolustajat uskovat liian fanaattisesti asiaansa, eivätkä ole valmiita myönnytyksiin eivätkä joustoon koska he ovat oikeassa. Monasti on mediassakin esitetty maahanmuttoon kriittisesti suhtautuvien ehdotuksia ja mielipiteitä, mutta niin ehdotukset kuin mielipiteetkin on lakaistu maton alle rasismikortilla.

Suurin osa maahanmuuttokriittisistä ihmisistä suhtautuu työperäiseen maahanmuuttoon varsin suvaitsevaisesti. Keskustelun kipupisteethän eivät olekaan tässä kohderyhmässä, vaan niissä jotka sosiaalitoimi joutuu elättämään.

Nykyisen maailmantilanteen ja erityisesti EU:n myötä globalisoituminenhan hoitaa kyllä asiansa ja Suomeenkin tulee ulkomaista työvoimaa joka tapauksessa. Keskustelun kärkihän on siinä tuleeko ulkomaisia haalia Suomeen vain siksi että ulkomailta on saatava ihmisiä?

Maahanmuuttokeskusteluun huudetaan kokoajan rakentavuutta, mutta kun rakentavaa keskustelua lähdetään eteenpäin viemään eikä sen suunta satukkaan miellyttämään toista osapuolta niin taas on tie pystyssä.

On todettu tilastollisesti, tieteellisesti ja muiden maiden esimerkin perusteella maahanmuuton tuottavan omanlaisiaan ongelmia. On myöskin samoin perustein todettu että Suomeen tullaan tarvitsemaan työvoimaa ulkopuolelta. Miksi nämä seikat pois sulkevat toisensa?

Miksi rakentava keskustelu aiheesta on niin vaikeaa? Rakentavan keskustelun ideanahan on se että tartutaan kipeisiin, vaikeisiin, ja usein omasta itsestä löytyviin vikoihin ja tarkastellaan niitä ja mietitään niiden vaikutuksia. Ei se usein miellyttävää ole, mutta rakentavaa, ja tuottaa uusia ratkaisuja.

Facebookista

Täytyy alkuun todeta etten kuulu suuriin Facebookin ystäviin, itseasiassa en edes varmaan osaisi käyttää ko. vekotinta ollenkaan, mutta riippumatta tästä mieltäni askarruttaa muutama seikka seuraavassa jutussa

Koko hommassa nenääni haiskahtaa hyvin pahasti ajojahdin maku. Artikkelissa jo sinänsä se että yleensä taloussanomien jutut ovat lyhyitä ja informatiivisia, niin tässä on selkeästi kirjoittajallakin jo näkökulma asiaan.

Hommassahan haisee mielestäni se että Facebookista on tullut liian menestynyt, se että joku omistaisi jonkun parin kymmenen käyttäjän nettiportaalin ja hallinnoisi sitä miten lystää, ei aiheuttaisi värähtelyä suuntaan eikä toiseen mutta kun käyttäjiä on 500 miljoonaa niin alkaa jo kilpailijoilla puntti tutisemaan.

Sinänsähän se ei pitäisi olla uutinen että nykyisin on jo todettu se tosiasia että kun tehdään bisnestä niin joku tienaa. Toisaalta näyttää nyt että kun joku on tajunnut tehdä rahaa uudella idealla, ja menestyy siinä ennätysmäisen hyvin niin se on väärin. Kuullostaako tutulta? Eikös ne televiissiot aiheuttaneet unissakävelyä? Ja kaikenlaisia muita lieve-ilmiöitä?

Siinä että Facebook kerää tietoa käyttäjistä, ja kohdentaa mainontaa tämän perustella väitetään haisevan "isoveli valvoo"-kärylle, on mielestäni kyllä jo aika naurettavaa, tottahan se raha jollakin tehdään. Ihmiset ovat ymmärtäneet jo sen tässä vapaan markkinatalouden maailmassa että jos jotakin palvelua tarjotaan niin jollakin tavalla siitä joku tekee rahaa. Ja miltä se sitten haisee jos ruvettaisiin sanelemaan mitä sosiaalisiin medioihin saa kirjoittaa ja julki tuoda?

Tokihan on totta että Facebook luo varmasti nettirikollisuudelle, ja muille lieve-ilmiöille oivallisen alustan, mutta eikö kuitenkin ole jokaisen itsensä asia, ja häpeä, mitä sinne nettiin kirjoittelee?

Mielestäni artikkelista nousee paha maku suuhun myös siitä että Zukerbergin hallinnointi omassa firmassaan nähdään epäilyttävänä ja mahdollisesti vaarallisena. Mieshän toteuttaa omaa visiotaan, ja onnistunut siinä varsin hyvin. Väitänkin ettei Facebook olisi tuollainen menestys jos Zukerberg olisi joutunut kaikki muutokset ja ehdotukset hyväksyttämään johtokunnalla.

Se että Zukerberg hallinnoi itse firmaansa jonka nettiportaalissa on 500 miljoonaa
käyttäjää ei todellakaan tarkoita sitä että ko. yrityksellä olisi 500 miljoonaa asiakasta.

Huvittavaa artikkelissa on se että Facebook kuvataan uhkana kaikille nykyisille valtioille, onhan sillä oma rahansakin. Tämä on mielestäni todella naurettavaa, oma rahansa on miljoonilla muillakin nettipalveluilla, kuten pokeripalveluilla, Habbohotellilla, Sims storella, ja monella, monella muulla. Kukaan ei kuitenkaan pelkää että meille syntyisi globaali pelimaailma.

Facebookia kuvataan myös mahdollisena vaarana yritysturvallisuudelle.
Eikös tämä nyt ole jo aika paksua? En väitä etteikö ko.ohjelmisto toisi mukanaan tonnikaupalla ongelmia, mutta ei Facebook oli itsessään paha, Belsebubin kirjoittama, tai itsestään perkeleestä. Käyttäjät saavat itse valita sen mitä nettiin kirjoittavat. Mielestäni ongelma ei siis ole siinä että joku on tehnyt mahdolliseksi sosiaaliseen mediaan kirjoittamisen, mielestäni vika löytyy taas näytön ja penkin välistä.

Politiikkaa ja parisuhdetta

Lakeuden laidalla koettiin taas oivalluksen tunteita lukiessani Taloustaito lehteä jossa käsiteltiin pitkän tähtäimen suunnittelun vaikutuksia ja politiikkaa.

Yht'äkkiä mieleeni välähti se kuinka paljon politiikka muistuttaa parisuhteessa käsiteltäviä kiistakysymyksiä. Joten kehittelin kaavan jolla voi kuka tahansa rakentaa itselleen poliittisesti korrektin ongelmanratkaisuvyyhden.



1. Esilletuontivaihe

Tässä vaiheessa ongelma nostetaan esiin, sen vaikutuksia suurennellaan ja ratkaisemista perustellaan maailmanlopun enteillä.

2. Aktiivisen käsittelyn vaihe

Tässävaiheessa ongelmaan tartutaan, ryhdytään aktiivisesti toimimaan asian eteen.

3. Pitkällisen prosessoinnin vaihe.

Tässä vaiheessa ongelmaan perehdytään syvemmin, mietitään vaihtoehtoja ja pohditaan perimmäisiä vaikuttimia / ongelmia
Huomio! tässä vaiheessa saattaa siis olla aiheellista siirtyä vaiheeseen 1.

4. Välietappi.

Nyt tuotetaan ns. "välipäätös" jossa yleensä todetaan että 3. vaihetta jatketaan edelleen mutta annetaan ulospäin kuitenkin se kuva että aihetta ei ole unohdettu ja että se on edelleen työn alla.

5. Uudistettu prosessoinnin vaihe

Nyt tutkitaan ongelmaa mahdollisesti 4. kohdassa tuotettujen uusien näkökulmien kannalta ja jatketaan prosessointia

6. Loppulausuma

Prosessi on viety loppuun ja lopputulos tuotetaan esille, aiheuttaen mahdollisimman vähän hälyä ja keskittymällä vaikka mieluummin uuteen esillenousevaan ongelmaan. Tästä voidaankin siis sujuvasti palata kohtaan 1.



Kokeillaanpas
Politiikka

1. Esitetään ongelma painottaen sen erityistä merkitystä koko Suomen kansalle

2. Esille tuotu ongelma aiheuttaa suuren kalabaliikin, monet kansanedustajat ovat puolesta ja vastaan, asiantuntijat esittävät mielipiteitään ja työryhmä asetetaan tutkimaan asiaa. Televisiossa pyörii useita edustajia ja asiantuntijoita haastateltavansa.

3. Työryhmä pohtii asiaa ja mediassa muistutetaan siitä että asiaa tutkii työryhmä.
Ongelman takaa saattaa löytyä jokin toinen ongelma mikä johtaa siihen että alkuperäinen ongelma unohdetaan, työryhmä jatkaa toimintaansa tuottamatta kuitenkaan mitään koska alkuperäinen ongelma ei ole enää akuutti. Voidaan siis palata kohtaan 1.

4. Työryhmä tutkii edelleen asiaa. Joku asiantuntija antaa lausunnon medialle, jolla saattaa olla jonkinlainen tarttumapinta työryhmän tekemiseen, tai sitten ei, se voi olla myöskin asiantuntijanäkemys siitä mihin suuntaan asiassa tullaan kallistumaan. Ongelman käsittelyssä olemisesta muistutetaan näin mediassa, asiaa ei ole unohdettu.

5.Työryhmä jatkaa työskentelyään ja mediassa muistutetaan siitä että asiaa tutkii työryhmä.
Ongelman takaa saattaa löytyä jokin toinen ongelma mikä johtaa siihen että alkuperäinen ongelma unohdetaan, työryhmä jatkaa toimintaansa tuottamatta kuitenkaan mitään koska alkuperäinen ongelma ei ole enää akuutti. Voidaan siis palata kohtaan 1.

6. Tuotetaan lopputulos työryhmän työskentelystä. Muistio, ehdotelma, tai näkemys. Tämän valmistumisesta mainitaan mediassa, joku asiantuntija saattaa käydä antamassa jonkin lausunnon asiasta ja joku kansanedustaja ottaa mahdollisesti kantaa. Lopputuloksen perusteella syntyy uusia kysymyksiä jotka tuovat esiin uusia ongelmia ja voidaan taas siirtyä sujuvasti kohtaan 1.



Parisuhteessa

1. Ongelma tuodaan esille.

2. Ongelmaan luvataan tarttua, muuttaa jotakin.

3. Ongelmasta keskusteltaessa todetaan asian olevan vielä kesken ja työn alla.

4. Istutaan alas ja tarkastellaan ongelmaa, suhtautumista saatetaan muuttaa ja kohdetta tarkentaa.

5. Ongelmasta keskusteltaessa todetaan asian olevan vielä kesken ja työn alla.

6. Ongelma hoidetaan kuntoon. Samalla huomataan jonkin muun olevan vinossa ja palataan kohtaan 1.

Seppo Lehto

Koko hommahan on kaikenkaikkiaan naurettava mutta se on saanut hyvää keskustelua aikaiseksi.
Aiheesta on rönsyilty Blogistaniassa niin paljon etten voi olla itse tarttumatta aiheeseen. Hyvää keskustelua aiheesta löytyy mm. täältä

Koko haloohan on lähtenyt Seppo Lehdon saatua tuomion 2v ja 4kk ehdotonta vankeutta siitä että tämä on aukonut suutaan ja kirjoitellut nettiin tuottaen näin tekstiä joka ei ole ollut yleisesti hyväksyttävää ja on ollut vierkamieskoneiston jäseniä kohtaan loukkaavaa.

Se ettei suomessa harrastettaisi ennakkosensuuria on kyllä väärä luulo. Sensuurijärjestelmän sisällä täytyy vain olla valpas ja hereillä, sillä eihän sitä nyt huutelemaan käydä että tämä tullaan sensuroimaan. Tästä löytyy hyvä esimerkki täältä


Ja mielestäni väite että sananvapauden taakse mentäisiin piiloon on myös aikas absurdi.

Kysynkin että minkä sananvapauden?

Suomessa on hyvin selkeä raja yleisesti hyväksyttävien mielipiteiden ja kielenkäytön kanssa, mikä on ymmärrettävä sillä ei ole kovinkaan kauaa siitä kun Suomi eli vielä agraarikulttuurin aikaa, teollistuminen tapahtui varsin vikkelään, siksi on varsin ymmärrettävää ajattelun ja asennoitumisen mustavalkoisuus. Mutta olettaisin oikeusjärjestelmämme edustajien olevan tämän yläpuolella.

Ja Sepon paasauksestahan ei ole ollut näille loukatuille kansanedustajille, ministereille, presidentille ja muille asianomaisille virkamieskoneiston osasille mainittavaa haittaa. Päinvastoin Sepon paasaaminen on mennyt niin paljon hyvän maun toiselle puolelle ja täysin yli, päätyen näin "Sepon juttuja"- kategoriaan. Luoden näin uhreille oikeuden paistatella taas median parrasvaloissa.


Meitä blogikirjoittajia on usein syytetty siitä että piiloudumme nimimerkkien taakse, emmekä uskalla kirjoittaa omalla nimellämme ja tuoda omia kasvojamme juttujemme taakse.
Tässä on mielestäni 28 kk den mittainen hyvä perustelu aiheeseen.

Jutun juurta Wahlroosista

Olen pitkien piuhojeni takaa päätynyt siihen lopputulokseen että valtamedialla on erittäin mielenkiintoinen tapa käsitellä erilaisia asioita, kuten esimerkiksi sitä mistä uutinen rakennetaan.

Ajatus kirkastui minulle kun luin Björn Wahlroosin jutun Financial Times lehdestä tuoreeltaan kun se tuli ulos, nyttemmin kykyni eivät riitä sitä edes internetin syövereistä löytämään. Tällöin mikään tuossa haastattelussa ei aiheuttanut suurta ihmetystä, mutta se miten asioita alettiin riepotella jälkeenpäin oli jo mielestäni törkeää.

Haastattelussaan Wahlroos, joka siis on monimiljonääri, ekonomi, pitkänlinjan yritysjohtaja ja listattu euroopan 8. talousasiaintuntijaksi Financial Timesin mukaan, antaa maailman tunnetuimmalle talouslehdelle haastattelun jossa häneltä pyydetään arviota euroopan taloustilasta ja syistä jotka ovat johtaneet tähän ahdinkoon.

Haastattelussaan Wahlroos toteaa että taustalla suurempana vaikuttajana on hänen mielestään ollut Euroopan keskuspankki ECB jota hän pitää liian hampaattomana. No tämähän ei sinänsä yllätä ketään, keskuspankki säätää ohjauskorkoja ja antaa ohjeistuksia, ei siis määräyksiä tai käskyjä vaan ohjeistuksia joita kukin voi soveltaa tavallaan tai olla soveltamatta.
Wahlroos toteaa myöskin että hän kaipaisi ECB:hen osaavia ekonomisteja jotta tällaiset kriisit voidaan välttää tai tarvittaessa hallita vahinkojen minimoimisen sijaan.
Seuraavana koukkuna Wahlroos esittää sen ettei eurooppalainen hyvinvointitalous ja tasapäistämispolitiikka tule toimimaan enään tästä taantumasta nousemiseksi. Tämäkään ei yllätä, sosiaalimenot ovat Suomessakin kasvaneet aivan räjähdysmäisesti viimeisen 15 vuoden aikana, vaikka valtamedia haluaa esittää työttömyystukien ja avustusten maksun vähentyneen mutta kun laajennetaan kuvaa kattamaan sosiaaliavustuksia suuremmassa mittakaavassa mm.maahanmuuttajiin ja liitännäiskuluihin niin kylläpäs taas numeroita pomppii. Wahlroosin lausunto ei yllätä siinäkään mielessä että samaa ovat sanoneet monet muut ekonomit ja talouselämän vaikuttajat, he vain ovat muotoilleet sen paljon pehmeämmin "leikkauksia joudutaan tekemään" "palvelutarjonta ei voi pysyä entisenlaisena" "tehostaminen on pakollista"
Sitten Wahlroos räjäytti pankin sanomalla ettemme voi jatkaa enää köyhien ja rikkinäisten perheiden tukemista entiseen malliin. Tämäkään ei talouden kannalta tarkasteltaessa yllätä, Wahlroos kertoi mistä tulee leikata, ja muistettava on että Wahlroos puhui ECB:n vaikutusalueesta johon kuuluu mm. Kreikka, jossa valtion virkamiehen leski tai tämän ollessa yksinhuoltaja hänen tyttärensä saa nostaa tämän eläkkeen kuukausittain jos virkamies sattuu kuolemaan.

KELA n pääjohtaja Jorma Huhtanen hyökkäsi tuoreeltaan heti radiohaastattelussa Wahlroosin kommenttia vastaan perustellen kantaansa esim. näin "tämä on nyt tällainen amerikkalaismallinen lähestymistapa asiaan joka on toiminut joskus Reaganin aikaan" ja "tämä on kyllä ihan puhtaasti ekonomin lausunto, hänen ei pitäisi antaa lausuntoa asioista joista hänellä ei ole tietoa" ja jatkossa on paukkunut järkyttävän paljon seuraavanlaisia juttuja

Mielstäni outoa on se että ekonomi antaa lausunnon Financial Timesille euroopan taloudesta ja sitten ihmetellään että "tämä nyt on tällainen ekonomistin näkökulma"?

Sitä että Wahlroos oli sanonut ECB:tä heikoksi ja hampaattomaksi ei noteerattu. Eikä sekään kunnolla ylittänyt uutiskynnystä että Euroopan keskuspankki tarvitsee osaavaa henkilökuntaa.

Mielestäni Wahlroos on asiassaan oikeassa ja hänellä on jokunen miljoona takataskussaan todisteena siitä että hän saattaisi taloudesta jotakin tietää. Joten mistä moinen vihamielisyys?
Vastauskin on mielestäni selvä: Wahlroos meni tekemään sen virheen että hän sanoi ääneen mitä tulee leikata. Sehän ei lehdistölle passaa, ja kun vielä meni mainitsemaan että työttömyyttä ja rikkinäisiä perheitä ei saisi tukea niin tällöinhän hän hyökkäsi moraalittomasti heikompiosaisten kimppuun.


Kylmä tosiasia jota avustusjärjestöt, sosiaalipisteitä keräävät poliitikot ja erityislausuntojaan antavat tärkeilijät eivät vain suostu ottamaan vastaan on se ettei vähempiosaisille ole antaa mitään kakkua jaettavaksi ellei sitä kakkua edes ole.

Eläkkeistä

Eläkeiän nosto ja työurien pidentäminen on puhuttanut jo pitkään ja lähdinpäs minäkin liukastelemaan heikoille jäille ja tartuin aiheeseen.

Eläkeiän nostamisessa minun mielestäni ei taas mietitä ihan järjen kanssa asioita. Eläkeiän nostamista on perusteltu sillä että ihmiset ovat nykyisin terveempiä kuin aikaisemmin ja elävät näinollen pitempään. Mieleeni riipii kysymys että eikös meillä ole monen ikäistä ihmistä työelämässä? Kuuluisiko tätä sitten soveltaa tasapäistämisen vuoksi niin että vanhemmat työntekijät pääsevät aikaisemmin eläkkeelle ja nuoremmat ovat hyvän terveytensä johdosta eläkkeellä vasta 70 vuoden iässä?

Lisäksi hyvin utopistinen ajatus mielestäni on se että eläkeiän nostoa suunnitellaan kaikille aloille. Voitteko kuvitella 61-vuotiaan palomiehen sukeltavan tikkailta 3. kerroksen tulimereen, tai 61-vuotiaan sähkölaitosasentajan kiipeämässä pylvääseen, tahi 61-vuotiaan rakennusmiehen kantamassa kapeilla tellingeillä betonisäkkejä? En toki sano etteikö tällaisia teräsvaareja, ja supermuoreja ole mutta se että siitä tehtäisiin oletusarvo on mielestäni täysin utopistinen ajatus. Siistissä sisätyössä 62 vuoden eläkeikä on aivan mahdollinen, mutta teollisessa yhteiskunnassa ei kaikilla vaan yksinkertaisesti voi olla siistiä sisätyötä.

Eläkeikää nostamalla tunnutaan mielestäni pyrkivän siihen että mahdollisimman harva ikinä saavuttaisi eläkkeen. Nykyiselläänkin koko työuransa maksaa maksuja kassoihin joiden antimia pääsee nauttimaan yleensä muutaman vuoden ajan. Eläkeikää kun hilaa riittävästi ylöspäin niin se vain aiheuttaa valtavat varhais- ja työkyvyttömyyyseläkemaksut, ja jos ihminen on töissä alalla jossa hän tietää ettei voi työskennellä eläkeikään asti niin huokutus hankkiutua mahdollisimman aikaisin eläkeputkeen on perustellun suuri.


Työurien pidentäminen sitten toisaalta taas opiskeluja lyhentämällä on mielestäni myös tuhoontuomittu ajatus. Meillä on tälläkin hetkellä ennätyksellisen suuri joukko työttömiä nuoria, opiskelujen lyhentäminen ei suinkaan pienennä tätä joukkoa vaan kasvattaa ja nuorentaa sitä. Nykyisen kouutusjärjestelmämme mukanaan tuomista opeista ihminen soveltaa työssään hyvällä säkällä noin 30%:a ja silti tuntuu ettei koulusta juuri ulosputkahtaneet nuoret tiedä siitä työstä mihin heidät on koulutettu oikeasti mitään. Suurin ongelma mielestäni piileekin koulutusjärjestelmässämme, siitä on tehty liikaa akateemisesti sivistynyt.

Voi olla että aikoinaan ihannoitiin ylioppilastutkintoa ja sen pohjalta lähdettiin kehittämään suomeen oppijärjestelmää, tämä toki tuottaa paljon hyviä insinöörejä ja yleissivistyneitä yksilöitä mutta varsinaisia tekijöitä on harvassa.

Enkä sano etteikö insinöörinkin tutkinto ole hyvä vaan kun tosiasia on se että jos sinulla on 12 arkkitehtia mutta vain 1 rakennusalan opiskelija toteuttamassa heidän suunnitelmiaan niin lopputulosta ei tarvitse ennustaa.

Poliitikko = kiinnostavaa, Politiikka = tylsää

Oletteko havainneet kuinka kauaksi politiikanteko on tavallisesta hmisestä vierinyt?

Selailin läpi tuossa valtamedioiden lehtiä ja politiikantekemiselle ja politiikalle itselleen varattu palstatila on nykyään täysin olematon. Esim valtakunnamme iltapäivälehdissä ei politiikkaosiota ole ollenkaan.

Kyllä poliitikkoja käsitellään vuolassanaisesti mutta politiikan käsittely on hyvin vähäistä. Kohauttavimmat päätökset ja ehdotukset ylittävät uutiskynnyksen mutta muuten siihen ei puututa. Sinänsä minusta tämän tapahtumasarjan surullisin lanka jää tavallisen kuluttajan käteen.

Jos ihmisiä ei kiinnosta jokin tietty asia, he eivät välitä siitä eikä se oikein ylitä uutiskynnystäkään niin miksi ihmiset olisivat valmiita maksamaan tällaisesta?

Vaan kun ovat. Kun mietitään mitä ministereiden, ja ministeriöiden, työryhmien, komiteoiden ja työpajojen kusntannus on liitännäiskuluineen niin tämä summa tuntuu joka ikisen suomalaisen lompakossa. Mutta miksi se ei meitä kiinnosta?

Itse tunnun kuuluvan siihen äärivähemmistöön joka välittää siitä mitä hän verorahoillaan saa.

Kun lasken yhteen sen mitä yle-maksut, Kreikka-maksut ja kaavailtu uusi aselaki tuovat minulle tullessaan niin kyllä mieleeni hiipii kysymys että tästäkö minä maksan?

Suomi 2055

Fiktiivinen kerronta jatkuu taas vuoden 2055 ajalta, kun tasavertaistamis ja antirasisminvastaiset lait on otettu n 35 v aikaisemmin käyttöön ja uusi aselaki astunut 43 v sitten voimaan.


Työt on tältä päivältä tehty, kirjaudun ulos työnantajani nettiportaalista, tietokoneen näytölle ilmestyy kuukausikertymät tehdyistä tunneista, klikkaan sen hätäisesti pois, täytyy lähteä hakemaan tyttäreni päivähoidosta.

Kiiruhdan autoon, asetan sormeni käynnistinnappulalle joka lukee sormenjälkeni ja tietokone pyytää syöttämään pankkikorttini, kestää hetken ennenkuin tietokone saa yhdistettyä minut pankiini, auton tietokone näytöllä vilahtaa taas ikkuna jossa ilmoitetaan että käyttövero tullaan veloittamaan suoraan tililtäni ajon päättyessä. Starttinappulan painaminen hävittää kaiken näytön informaation ja pääsen aloittamaan matkan. Huomaan ärsyyntyväni, olen myöhässä, töitä olisi saatava vielä aikaiseksi monen monituista tuntia jotta saisin kuukausikiintiön täyteen. Tyttäreni oli sairastellut alkukuusta joten kiintiöni on pahasti vajaa, ja tänään pitää vielä lähteä ampumaseuran tilaisuuteenikin. Äkkiä auto seisahtuu ja ilmoittaa stressitasoni olevan liian korkean ja että matka jatkuu kun olen rauhoittunut.

Hetkisen istuttuani auto ilmoittaa liikkeelle lähdön olevan mahdollista. Mietin että kuinka käteviä nämä nykyvempaimet ovatkaan, mieleeni piirtyy ajatus siitä mitä kaikkea olisinkaan voinut aiheuttaa ajellessani ärsyyntyneenä, huokaan helpotuksesta ja mietin niitä kaikkia -90 ja 2000 luvun onnettomuustilastoja, kuinka monta niistäkin olisi voitu aikoinaan ehkäistä tällaisella laitteilla.

Pysäytän autoni tyttäreni hoitopaikan pihaan ja kävelen sisälle kaariovista, tervehdin arabialaista päivähoitajaa tämän pidellessä niiskuttavan tyttäreni kädestä. Aavistan taas olevan jotakin vialla joten kysyn kohteliaasti että onko jokin hassusti? Hoitaja selvittää minulle että tyttäreni oli tehnyt sen taas, tämä meni komentelemaan muslimipoikaa ja kiipesi vielä tämän yläpuolella olevaan sänkyyn päiväunille.

Kiroan itsekseni, taasko? Tiedostan kohteliaasti että onhan tytärtäni ohjeistettu tämän johdosta, kuulen että tyttäreni on saanut kulttuurin mukaisen rangaistuksen. Tämä on jo kolmas kerta tänä vuonna, kiitän hoitajaa hyvästä työskentelystä ja otan tyttäreni kädestä hellästi kiinni ja kävelemme autoon. Autossa käymme taas samaa keskustelua kuin monta kertaa aikaisemminkin, tyttäreni kokee tulleensa epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi. Selitän tasa-arvon käsitteen moninaisuutta erilaisten kulttuurien kesken ja että hän ei saisi toiminnallaan noin verisesti loukata ketään. Tyttäreni nielee kiukkunsa ja murjottaa loppumatkan kotiin.


Kotona tervehdin äkkiä vaimoani ja huikkaan lähteväni ampumaradalle. Minua harmittaa koko ampumaharrastukseni, pääsen todellisuudessa metsästämään kahtena tai kolmena viikonloppuna vuodessa mutta joudun käymään ampumassa kahdesti viikossa jottei aktiiviharrastukseni vanhentuisi ja aselupia vietäisi minulta pois,. Sävähdän kun muistan sen ruljanssin mitä kävin läpi saadakseni aseenkantoluvan. 1,5 v papereita ja odotusaikoja ja anomuksia jonka jälkeen 2 lääkärin klausunnot mielenterveyteni tilasta ja lautakunnan kuulustelu, mutta samalla muistan kuinka puhuttiin 200 luvun alussa tapahtuneista koulusurmista, se on kyllä hyvä tämä nykyinen systeemi, totean itselleni ja jatkan ajelua.

Ampumaradalla tunnistaudun taas sormenjäljelläni ja verkkokalvoskannerilla, syötän luottokorttini maksupäätteeseen joka ilmoittaa tililtäni veroitettavan ampum-ase veron. Kuittaan viestin luetuksi ja saan kansliasta aseeni. Kivääri ja haulikko kainalossa kävelen ensin huoltopisteelle, jutellen kokoajan vastaantuleville tutuille kasvoille. Uuden aselain tultua voimaan on ampumaharrastus muuttunut paljon sosiaalisemmaksi kun ampumisen aktiiviharrastuspykälä tuli voimaan. Ihmettelen taas ihmisten paljoutta ja tuota aseiden määrää, ihmiset seisovat ryhmissä ja jokaisella on pyssy kainalossa, puhuvat metsästysjuttujaan j kai paljon muutakin.

Pääsen huoltopaikalle, puran aseeni esiin ja aloitan huoltamisen, vaikken kävisikään jatkuvasti ampumassa niin huolto on pakko käydä suorittamassa aina huolella sillä aseiden säilytystilat tuppaavat olemaan hieman kosteita, varsinkin talvella, ja ruoste yrittää puraista jatkuvasti pyssyjäni. Saan huollon suoritettua ja ammuskelen muutaman laukauksen jotta saan kiintiöni täyteen. Turisen ympäriinsä ihmisten kanssa jotta saan aikaa kulumaan riittävästi, samalla sovitaan seuraavasta jahtiviikonlopusta ja jahdinvalvojien maksuista, kirpaisee, se tekee 240 euroa jokaiselta jotta saamme valtion metsästysviraston valvojia riittävästi paikalle, seurueemme on kuitenkin melko suuri, 6 henkilöä kerralla, No lopulta kello on riittävästi ja pääsenkin taas luovuttamaan aseeni takaisin säilytykseen.

Ajellessani kotiinpäin mietin itsekseni että minkälaista se aikoinaan on täytynyt tuo metsästäminen olla, kun on joutunut yksinään tarpomaan metsässä, ja kuinka vaarallista sen on täytynyt olla kun ihmisillä on ollut aseita ihan kotonaan. Puistattaa. Mietin että kaikkiin noihin viharikoksiksi kutsuttuihin ampuma-asejuttuihin on täytynyt olla osasyyllisenä se yksinäisyys. Tuumin että onhan tämä vähän hupsu harrastus, mutta pyssy kainalossa on jokin hyvä syy jutustella ihmisille ja sa mieskin hyvän tekosyyn jakaa sydämensä asioita toisten kanssa.

Eu:sta

Kreikkaa koettelee todellinen talouskurimus ja eu:n jäsenmaana suomellakin on tietenkin luonnollisesti velvollisuus taloudellisesti tukea kreikkaa nousemaan jaloilleen.

Tästä mieleeni juolahti se kuinka EU:hun liittymisen välttämättömyys on esittäytynyt tavalliselle ihmiselle.

Kuten valtionvarainministerimme Jyrki Katainen eilisissä uutisissa selkeästi lausui "Suomen on osallistuttava Kreikan pelstustoimiin, jos Kreikan annetaan kaatua on se hyppy yksin pimeään ja epätietoisuuteen" - Tämähän on tavan ihmiselle todellakin selvää. Jos sähkölaskun jättää maksamatta niin kyllähän valot katkeaa, mutta miksi minun täytyisi osallistua Kreikan elvytystalkoisiin jotta minulla on valot, eikä minun tarvitse olla yksin?

Juurikin joudumme kansakuntana odottamaan EU:n mukanaan tuomaa ihmettä taloustaantumasta nousemiseksi. Itse odottelin ennen taantumaa EU:n hyvien puolien näkymistä minun arjessani, vaan tuo ryökäles taantuma kun iski taas tiellensä. Kun tässä meinaan äkkiseltään listaa niin EU:n näkyvimmät vaikutukset ovat olleet älyttömissä paperisodissa ja lisäselvityksissä.

Joskus mietityttää että toiset virkamieskoneistot ovat olemassa itseään varten, ja näin on aina ollut, ei siinä mitään. Mutta oliko loppujen lopuksi aivan pakko mennä työntämään lusikkansa tähän soppaan. EU:n tämänhetkisellä ajatuksella, kaikilla mailla tulisi mennä tasapuolisesti yhtä hyvin ja kaikkien tulisi hymyillä autuuttaan.

Tasapäistäminen johtaa myös siihen että tukihakemusten käsittelyssä ja hakemisprosessissa noudatetaan tiettyä kaavaa ja jos se kaava sattuu olemaan se että maatalouden satokausi alkaa tammikuussa niin...

Tavallisen ihmisen käsityskyky ei aina riitä siihen että EU on tuonut tullessaan hänelle pienemmän tilipussin, ja lisää kuluja mutta tasoittanut valuuttaeroja ja luonut uutta tervettä globaalia kilpailua ja yrittämismahdollisuuksia.

Tavallisen ihmisen arjessa EU:n jäsenyys ei ole näkynyt kuin markan poistumisena ja lisämaksuina. Mietityttää mitä kaikkea Suomi olisi voinut tehdä niillä miljoonilla, ja pian miljardeilla joita se on EU:n jäsenmaksuina ja muina maksuvelvoitteina ja liitännäiskuluina EU toimintaansa työntänyt.

Ymmärrän kyllä vapaan työvoiman liikkumisen ja valuuttamarkkinoiden tasapäistämisen etujakin, mutta näen myös heikkoja kohtiakin. Se miten EU:ta markkinoitiin ennen äänestystänsä on ollut hyvin suurta soopaa, hintojen tuli laskea, palkkojen nousta, elintason muutenkin kohota.

Ai missä me olisimmekaan ilman Eu:ta.

Suomi kun oli kuitenkin 40-luvula vielä täysin agraarikulttuurissa ja 90-luvun lopulla Suomi lukeutui tekniikan ja tietotekniikan huippuosaajien joukkoon, 3 parhaan kärkeen.

Uskonnollisdemokraattinen Suomi

Jo pitemmän tovin mieltäni on kalvanut ajatus siitä että toimiiko poliittinen järjestelmämme todella kansalaisen hyväksi vai itseään varten. Tavallinen tallaaja kun kuulee kokoajan säädettävistä uusista laeista. Uusista nimityksistä ja ihmeellisiin perusteluihin perustuvista päätöksistä.

Havaitsin etten ole ajatuksineni yksin kun törmäsin tähän juttuun Politiikka on mielestäni rinnatettavissa paljolti uskon asioihin. Molemmissa ajetaan ideologisia näkemyksiä asioista ja tehdään kompromisseja realiteettien kanssa. Mutta kuten kirkollisten asioidenkin kanssa, mitä uskon asiat tavallista tallaajaa arkielämässä liikuttavat? Suomalainen perustuslakiin merkitty uskonvapaus on sellainen juttu jonka suomalaiset ottavat vakavasti, jokainen saa uskoa mihin uskoo, kunhan sitä ei tuputa muille. Muttei myöskään tavan tallaajan perusarjessa syntymälahjana saatu kristinusko (ja kirkollisvero) hirveästi näy. Nykymaailma on vieraantunut kirkosta ja uudeksi uskonnoksi on noussut politiikka.

Yhtäläisyyksiä löytyy myöskin päätöksenteosta, kirkkokin on nähnyt tehtäväkseen ohjata seurakuntalaisiaan hellästi, huolehtivasti, ja pitää huolta siitä että nämä säilyttävät lapsenkaltaisen uskonsa. Kun lukee tämän jutun viritteillä olevasta uudesta aselaista niin en voi olla huomaamatta taas yhtäläisyyttä.

Myöskin ominaista molemmille instituutioille on näennäinen vaikuttamismahdollisuus, kumpikaan järjestelmä ei toimisi jos niillä ei olisi kannatusta. Mutta molemmissa järjestelmissä ajetaan samaa käyttökaavaa- kun on valtaan päästy niin sitä käytetään monarkin omaisesti esim. nimitys- ja päätöksenteko asioissa, ja siinä mitä hauraalle kansalle asioista kerrotaan, ja missä järjestyksesssä.

Jotenkin minusta tuntuu että poliitikkojen vieraantuminen alkuperäisestä tarkoituksestaan ei olekaan niin ilmiön omaista vaan jopa hieman järjestelmällistä. Myöskin tavallisen kansalaisen arvonalentaminen tuntuu hieman masinoidulta. Nykyisessä järjestelmässä kun ellei ole erityisasiantuntija, tai professori niin mielipiteellä ei ole mitään merkitystä. Ja nämä korkeasti koulutetut ihmisethän koulutetaan tietenkin uskomaan järjestelmään ja sen toimivuuteen, ja he ymmärtävät tarkoitukset jotka piilevät tekojen ja aatteiden takana.

Mielestäni ilmiönä mielenkiintoinen on myöskin seurata sitä lapsenomaista uskoa jota suomalaiset omaavat eduskuntaa kohtaan, valittujen edestajien luotetaan tekevän viisaita ja oikeudenmukaisia päätöksiä. Ja kun he eivät vaivaudu edes paikalle niin siihen nähdään olevan taas jonkin perustellun syyn joka tavallisen ihmisen tulee hyväksyä.


Eikös joskus ollut tarkoitus erottaa politiikka ja uskonto toisistaan? Ainakin muistaakseni tämä ole demareilla joskus puolueen teesinä. Toki uskonnosta päästään irralleen jos rinnalle luodaan toinen uskonto, joka vielä kaiken lisäksi näennäisesti hyväksyy toisen uskonnon. Mutta se että palveleeko se alkuperäistä tarkoitustaan niin...

Edellisen kun ynnää taas yhteen niin povaan edelleenkin seuraaviin eduskuntavaaleihin ennätysmäisen alhaista äänestysprosenttia, enkä jaksa ihmetellä ihmisiä jotka eivät koe voivansa vaikuttaa päätöksiin.

Poliittinen alennustila

Lakeudelta kaikuu taas.

Ihmisten kiinnostus politiikkaa kohtaan on ollut hiipumassa jo usean vuoden ajan. Täytyy tunnustaa että kuuluin itsekin joukkoon joka ajattelee jotta antaa herrojen pelata pelejänsä, pysyvätpähän poissa jaloista, kuitenkin maahanmuuttopolitiikkamme kehitys ja yritysmaailman lainsäädännön töppäykset onnistuivat aktivoimaan minutkin.

Nykyisessä politiikan teossa tuntuu olevan jotakin pahasti pielessä. Olisi nimittäin virkistävää kuulla ja lukea välillä jotakin joka liittyy poliittiseen päätöksentekoon, siis siihen työhön johon olemme korkeimmat päättäjämme sankalla joukolla valinneet.

Katsastetaanpas muutaman vuoden ajalta poliittisiin uutisiin: Halonen esittää mielipiteitään jalkamiinoista, Halonen esittää mielipiteitään maanpuollustuksesta, Halonen korjailemassa Bushin kravattia, Halonen valtionvierailulla mummomaisissa vaatteissa, sinkkupääministerillä suhde, tekstiviestitörkeyksiä edustuspuhelimella, pääministerillä uusi suhde, maahanmuuttopolitiikkaa ruuvataan, pääministerin suhteiden tekstiviestejä julki, pääministerin rakennustyömaalla lahjontaepäily, Vaalirahakohu, Kansanedustajaa houkuteltu loikkaamaan, pääministeri ollutkin perillä rahoittajistaan.

Eroa saippuasarjan juonenkäänteisiin ei juurikaan ole, ja mainoskatkotkin on olemassa myös politiikassa, mitä mainostetaan riippuu siitä kuka maksaa vaalikamppanjoita.

Mielestäni kuvattu läpileikkaus kuvaa hyvin sitä että politiikan käsite on valtamedialla kietoutunut pahasti yksiin skandaali ja sosiaalisuhde uutisoinnin kanssa. Surullisinta kuitenkin on se että tämän alennustilan keskellä kasvaa kokoajan uusi sukupolvi, joka oppii että rahasotkut, muoti, ja suhdeseikkailut ovat arkipolitiikkaa.

Järkyttäväksi tilanteen mielestäni tekee se että elämme erittäin vaarallisia aikoja, politiikka ja talous kun ovat vääjäämättömästi yhteydessä toisiinsa, ilman taloutta ei ole tarvetta politiikalle. Joten nyt tulisi mielestäni edustajiemme olla paneutumassa suurimmalla tarmollaan siihen työhön johon heidät on valittu ja josta heille vähintäänkin kohtuullista korvausta maksetaan.

Ja kylmä pelko hiipii sisimpääni miettiessäni tulevia eduskuntavaaleja, veikkaukseni on että äänestysprosentti tulee olemaan ennätysmäisen alhainen, ja tämän vuoksi on pelko väärien ihmisten joutumisesta aivan vääriin virkoihin.

Äänekäs äärivähemmistö.

Astrid Thors tuntuu taas olevan vauhdissa, mutta varsinaisen ajattelun aiheen nostaa esiin Aleksander Stub mielipiteellään äänekkäästä äärivähemmistöstä.

Käsitykseni mukaan "vähemmistöllä" tarkoitetaan ihmisiä, tai ihmisryhmää joka on edustukseltaan valtaosaa pienempi. Jos asia on näin tulkittavissa niin kuinkahan Stub sitten selittää viimeviikkoisen tutkimuksen jossa todetaan selkeästi että yli puolet suomalaisista eivät olisi valmiita ottamaan maahamme lisää maahanmuuttajia.

Mielenkiintoiseksi keskustelun tekee se että ruotsissa maahanmuuttopolitiikka on ollut liberaalimpaa kuin suomessa jo pitkään ja tästä kirjoituksesta selviää hyvin havainnollisesti se mihin vapaamielinen maahanmuuttopolitiikka johtaa. Itseäni hirvittää ajatus että jos saman luvut sovellettaisiin suomeen, 22% - kaikesta verotulosta menisi maahanmuuttajien tukemiseen. Ottaen huomioon että edelleen painitaan sen pelon kanssa että mitä tullaan tekemään suurten ikäluokkien eläköityessä, mikä ei ole kovinkaan kaukana. Niin haluammeko me tosiaan lisää maksettavaa vielä edellistenkin päälle.

Mielestäni rajat on vedettävä johonkin, ja jos raja on näissä tapauksissa on vedetty ydinperheeseen niin se tulee myös tässä pitää. Thorsin ajatus ettei näillä päätöksillä olisi vaikutusta tuleviin päätöksiin on kertakaikkisen utopistinen. Tottakai se vaikuttaa, ja kun ottaa vielä huomioon sen pikkuseikan että nyt jos tämä sallitaan niin saadaan aikaiseksi ennakkopäätös. Ennakkopäätöksen perusteella vastaavanlaisten tapausten määrä luonnollisesti lisääntyy ja euroopan ihmisoikeuskomissiolla on oikeus määrätä suomelle sakkoja jollemme vastaavanlaisessa tilanteessa hyväksy ydinperheen ulkopuolisia jäseniä.

Vielä kun otetaan laskussa mukaan se että suomi kustantaa tällaisissa tapauksissa perheen yhdistämistä hakevalle lentoliput suomeen ja oleskelun täydellä ylläpidolla vähintään 220 vrk:n ajalle, jonka hakemuksen käsittely yleensä kestää. Ja tottakai mahdollisen käännytyspäätöksen tullessa suomi kustantaa ko. henkilön / henkilöiden kuljettamisen takaisin kotimaahansa.

Toki sekä Thorsin kommenteista että tutkimuksesta selviää että tavallisemmin nihkeästi maahanmuuttoon suhtautuva ihminen on tavallinen työssäkävijä. Ihmettelen vain tällä mokuttamisella että mistä riittää moisille puliveivareille äänestäjiä. Korkeastikoulutettuja ja maahanmuuttomyönteisiä ihmisiä kun ei ihan joka pöytään aina riitä.

Netinkäytön valvottu etiketti.

Seuraava teksti on toki fiktiivinen, nykymeiningin innoittama, mutta teknoligia on jo olemassa.



Vuosi 2035 Nettikäytöslain astuttua voimaan 20 vuotta sitten

Avaan tietokoneeni, ajattelin taas käydä katsomassa maailman tapahtumat.
Käynnistän internetin ja tuttu ikkuna ilmestyy jossa kehoitetaan tunnistautumaan verkkoliikenneministeriön valvontayksikölle jotta yhteys voidaan muodostaa. Asetan sormeni tutusti sormenjälkitunnistimeeni ja katson verkkokalvokameraani, valo välähtää ja tietokone miettii hetken, ruudulle tulee tuttu ilmoitus tietoliikenteen tallentumisesta valvontaviranomaisen serverille. Klikkaan viestin pois sen suuremmin siihen huomiota kiinnittämättä.

Aloitan uutisten lukemisen, ei mitään kummempaa. Avaan uuden välilehden ja vaihdan uutistoimittajaa. Ei vieläkään mitään mainittavaa. Yritän avata kolmannen välilehden ja koneen näytölle pamahtaa ilmoitus jossa sanotaan että konetta kohti on sallittu vain kaksi yhteyttä, jotta niitä pystytään valvomaan tehokkaasti. Yhteydenmuodostusyritys on kirjattu valvontayksikön koneelle, viimekuussa olin yrittänyt useamman kerran yhdistää liian monta yhteyttä ja olin sitä joutunut valvontavirastossa käydä selvittämässä. Tuhahdan, painan ilmoituksen pois ja palaan ensimmäiseen välilehteen ja etenen sieltä blogikirjoitusrintamalle, löydän kirjoituksen jossa käsitellään uutta globaaliushanketta ja yhtenäisen hyväksymisen periaatetta. Tunnen ärsyyntyväni ja koneeni näytölle ilmestyy tuttu punainen ruutu joka ilmoittaa ärsyyntymiskynnyksen ylittyneen ja selauksen sallitaan jatkua vasta kun näppäimistössä ja hiiressäni olevat anturit antavat vihreän valon. Hengitän hetken ja tasaan mieleni.

Mieti kuinka osasimmekaan aikaisemmin käyttäytyä internetissä kun kaikki oli vapaata, vihakirjoituksia, rasismia ja tappouhkauksia, se oli pelottavaa aikaa, nyt sentään kaikki verkkoliikenne tallentuu ja on julkisesti tarkkailtavissa ja kaikkien kirjoitusten yhteyteen tulee omat yhteystiedot. Mieltäni lämmittää ajatus että joku oikeasti välittää siitä kuinka käyttäydyn internetissä.

Tartun taas hiireen ja näppäilen uuden osoitteen, lähden tutustumaan naurulokin elämään, se on turvallista, blogimaailma on muutenkin aika rajatapaus, aiheuttaa nyt aikuisen miehen suuttumistakin. Kauhulla mietin kuinka joskus sitä ihmiset suuttuivat ihan avoimestikin.

Jatkan selailua vielä hetken, saaden itseni hyvälle tuulelle. Sitten menen töihin, kirjaudun työnantajani internetportaaliin ja aloitan työnteon.

Positiivinen erityiskohtelu

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=2025355

Pelottaa. Tällaistako järjestelmää me menemme suosimaan.

Mielestäni koko maahanmuuttopolitiikka on totaalinen vitsi koko Suomen hallintojärjestelmässä.

Mielestäni uudelleenkoulutus/sopeutumis/asumistukirahat tulisi ennemmin ohjata Suomesta muualle muuttaville, olisipa siitä hyötyä edes Suomen entisille kansalaisille. Siitä ei meinaan halaistua sanaa kukaan media-arvon omaava henkilö avaa suutaan että tavallinen Suomalainenhan ei muuta maastamme ellei hänellä ole jo työpaikka, asuminen taattu ja kielikin hallussa.

Jotenkin tuntuu että hyvinvointivaltion leima on muuttunut hyvinvointivaltion velvoitteeksi jonka tarkoituksena on jakaa tuota hyvinvointia niin monelle taholle kuin on mahdollista.

Itse en omaa työperäistä maahanmuuttoa kohtaan minkäänlaista antipatiaa, mutta järjestelmämme loisiksi pinttyneet ryhmät nostavat karvat pystyyn. Ja nyt tämän jutun perusteella rupeaa jo ihan jopa jurpimaan, se ei tunnu riittävän että maksamme heidän elämisensä, koulutuksensa, sopeutumisensa ja harrastuksensa. Vaan meidän tulisi tarjota vielä työpaikatkin erityisten helpotusten kautta vain sen takia että kyseessä on maahanmuuttaja ja kun niillä on nii'in vaikeaa.

Työntekijän palkkaaminen kun on nykyisessä taloustilanteessa muutenkin erittäin riskialtista puuhaa niin yrittäjillä vain ei ole varaa lähteä erityiskohtalemaan yhtään ketään. Nykyisillä työmarkkinoilla kun ei enää haluta palkata sellaisiakaan työntekijöitä jotka ovat joskus lähteneet tappelemaan laittomista potkuistaankaan, niin ihmetyttää Astrid Thorsin suhtautuminen koko asiaan.

Yrityksissä kun tällähetkellä vain vallitsee "tulos tai ulos" politiikka, mikä on pakon sanelemaa. Toisaalta tämä tilanne johtaa siihen että voihan maahanmuuttajien joukossa todellakin olla osaajia ja hyviä työntekijöitä, mutta pelko siitä minkälaiseen prosessiin sitä joutuu jos työntekijä otetaan sisään "positiivisen erityiskohtelun" perusteella ja tämä osoittautuukin toimeen sopimattomaksi sanele jo oman osansa päätöksen teossa, sillä työnantajaan sovelletaan tässävaiheessa "negatiivisen käsittelyn" periaatteita. Työnantajalla tulisi olla koeaikana mahdollisuus erottaa työntekijä jopa ilman perusteita vaan jos tällaisessa tilanteessa jättää perusteet tekemättä niin auta armias mikä myrsky siitä alkaa.


Mielestäni Astrid Thorsin suhtautuminen maahanmuuttokysymyksiin on joko viran velvoittamasti, tai jostakin täysin käsittämättömästä syystä yltiöfanaattista. Ja kyseisellä henkilöllä tuntuu olevan realiteetit hukassa. Hän kehoittaa palkkaamaan erityiskohtelulla maahanmuuttajia, Suomalaisillekkaan ei riitä töitä, ja ihmettelee että miksei maahanmuuttajia palkata.

Jos oletetaan että samalle viivalle laitettaisiin yhtäläiset tiedot ja taidot omaavat Suomalainen ja maahanmuuttaja niin uskallan väittää että työnantaja kallistuu Suomalaisen palkkaamiseen, ihan riskialttiudenkin takia. Ja jos ottaa huomioon sen vaihtoehdon että kuinka kalliiksi epäpätevän ulkomaalaisvahvistuksen erottaminen voi tulla niin maahanmuuttajalla saisi olla tietotaitoa todella paljon enemmänkin ja työnantaja kallistuisi silti Suomalaisen puolelle.

Koulusurmista

Kauhajoen kouluampumisten tuotoksena on sytynyt työryhmän
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/1135252976918
pohdinto jossa mainitaan mm. käsiaseiden poiskerääminen tyystin. Yrjöperskeles käsittelee asiaa blogissaan varsin osuvasti joten jätän tämän näkökulman hänen huolekseen. Mainitsen vain että kokonaiskustannus aseiden poiskeräämisestä tulisi aseharrastajille kohtuuttoman kalliiksi, pakkolunastusarvo kun ei ole suuren suuri.

Itse tartun tuohon mielenterveysongelmien havaitsemiseen ja hoitamiseen.
Nyt niitämme kauraa joka eteemme tilattiin 92 laman jälkeen, mielenterveyspalveluita leikattiin, nuorten ja koulujen terveydenhuollon toimintoja supistettiin. Silloisen ajattelutavan mukaan ei nuoria tarvinnut hoitaa, nehän ovat terveitä.

Mielestäni koko käsiasekeskustelu, sen paisuttellu ja pyörittely painaa hiljaiseksi sitä oikeaa ongelmaa. Kylä sen 12 henkeä saa hiljennettyä kirveelläkin, tahi leipäveitsellä. Eipä kukaan ole niitä poistamassa.

Mielestäni nyt onkin kyse siitä että nyt on havaittu että aikoinaan tehdyt päätökset ovat tuottaneet ei toivottua tulosta, nyt on saatavakin meteliä siksi aikaa kun ongelmat joko katoavat tahi saadaan kaikessa hiljaisuudessa ratkaistua, mieluummin katoavat.

Koulusurmien luvatussa maassa u.s.a ssahan on se järjestelmä ettei lääkäriin/terveydenhoitajalle/ammattiauttajalle pääse ellei siitä ole itse valmis maksamaan, ja nuoren mahdollisuudet maksaa normi lääkärin palkkio 75 dollaria sitä että pääsee myöntämään jollekulle että oikeasti ei enää jaksa, äiti vaatii, isä olettaa hyviä tuloksia.... Mitä tästä vääjäämättä seuraa?

Suomessa lääkäripalvelut eivät maksa täyttä määräänsä, yhteiskunta auttaa. Vaan kouluterveydenhuolto kun on monessa paikassa hoidettu niin että 7 koulla on yhteinen terveyden hoitaja joka käy päivystämässä ko. kouluilla vuoropäivinä 4 h kerrallaan. Koulukuraattoreitakin on 800 hlön kouussa 1 kpl. Opinto-ohjaajia on sitten hieman enemmän 1400 hlön kuolussa jo 2 kpl.

Mielestäni suurin ongelmamme ei ole se että meillä on liian lepsu asehankintajärjestelmä, ja aseiden omistajia ei testata 2 vuoden välein etteikö heidän psyykkeensä krakaa, vaan ongelma on nuoren mahdollisuuksissa saada apua.
Se että nykyisin on tapahtunut tilanteita joissa nuori ei enää jaksa ja purkaa turhautumisensa ympäristöönsä lahtaamalla satunnaisia tai vähemmän satunnaisia ihmisiä, kertoo mielestäni siitä että tilanne koetaan ylitsepääsemättömänä ja ympäristöstä lähtöisin olevana.

Toisaalta en osaa vastata kysymykseen mikä on ajanut ihmiset puuttumaan asiaan näin radikaalisti, mutta uskallan väittää ettei luoksemme tuleminen ja hätänsä esille tuominen ole helppoa. Mielestäni meidän tulisi muokata järjestelmäämme siihen suuntaan että nuoret saisivat tukea ja apua heidän ehdoillaan. Ei nuoren elämä pyöri varttuneemman tavoin aikataulun mukaan. Ei nuori lähde silloin 1,5 vkon päästä jonottamaan 4 h ajaksi että pääsee juttelemaan kuolutuerveydenhoitajalle.

Toinen asia mikä pistää erittäin pahasti silmään työryhmän pohdinnosta on :
"Tutkintalautakunta huomauttaa, että koulujen turvallisuussuunnitelmia koskeva ohjeistus on moninaista ja sekavaa. Koulujen turvallisuussuunnittelua edistäisi se, että eri ohjeistukset keskitettäisiin yhteen säännöllisesti päivitettävään asiakirjaan."
Mitenkä helvetissä asia on sitten nykyisin hoidettu?! Vuutuisessa toimitilojen palotarkastuksessa vaaditaan poikkeuksetta pelastussuunnitelman ajantasaisuus, selkeys, saatavuus ja työntekijöiden perehdytys. Jos joku näistä on klikannut on palotarkastajan ollut velvollisuus sulkea kyseisen yksikön siihen asti kunnes puutteet on korjattu.

Mielestäni jossain on pahasti vikaa koska nyt keskustelemme vain siitä kuinka aseet tulisi kieltää.
Minulta jos aseita meinaavat viedä niin voi olla että ne hukkuvat minulta juri ennen nimismiehen saapumista, minkäs tuolle mahtaa, muisti krakaa, mahtaako olla masennuksen poikastakin. Vaan mitäpä tuosta. Pyssyt on perkeleestä.

Lasten päivähoidoista

Silmiini sattui Iltalehden juttu: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010021211104709_uu.shtml

Jossa mainitaan kuinka Espoolaisten lasten päivähoitomaksutositteissa nykyään lukee kokonaiskustannus yhteiskunnalle. Mielestäni tässä ei taas ole paljoakaan järkeä. Tieto on tärkeää mutta onko oleellista syyllistää ihmisiä siitä että he käyttävät lakisääteistä oikeuttaan päivähoitopaikkoihin ja näin kuormittavat yhteiskuntaa.

Tottakai päivähoito kuluttaa enemmän kuin tuottaa, siksi yksityisiä päivähoitopaikkoja onkin niin vähän. Lakeuden laidalla ihmetyttää se että julkishallinnolla on otsaa painella tällaisia ilmoituksia tavan ihmisen syyllistämiseksi.

Painetaankohan Espoon kaupungilla nykyään sitten maahanmuuttajien toimeentulotuki - sopeutumistuki- hankintatuki- koulutustuki- muuttoavustus - ja perheen yhdistämislappuihin kuntannus yhteiskunnalle?

Valtio tukee talouden nousua, kunhan ehtii.

Tervehdys kaikille, ja nyt se sitten on totta, useista pyynnöistä johtuen olen nyt sitten bloggauttanut itseni yleiseen tarkasteluun. Kiitos kaikille, syyttää saa vain itseään.

Tässä siis ensimmäinen käsittelemäni aihe.


Suomi on monen asiantuntijan mielestä syvemmässä talouskurimuksessa kuin -92. Tuolloin Suomelle kävi tuuri: Nokia. Kyseinen yritys veti räjähdysmäisellä kasvullaan ensin alihankkija alat nousuun ja sitä myöten sitten koko Suomineidon takaisin taloudellisten tukipilareittensa varaan.

Tällähetkellä ongelma vaan on se ettei pelastavaa Nokia - enkeliä ole. Eikä tule. Se ei ole mahdollista, maailmalta ei osteta.

Nyt Pk- yritykset ovat todennäköisin voimavara jolla Suomi tästä talouden alemmuustilasta tulee toipumaan, mutta hallituksen toimet eivät edesauta tätä, kuten Leif Fägernäs Prima lehden haastattelussa toteaa "olemme pahemmassa liemessä kuin muut" Suomi kun ei voi enää luottaa siihen että se löytää takataskustaan jonkin vientiartikkelin joka vetää koko kansakunnan talouden jaloilleen pelastusnuoran tavoin.

Silti nykyinen hallitus ei suostu tajuamaan tilannetta, norsunluutornissa kun taitaa kaikki olla silläänsä hyvin. Valtionvarainministerimme Jyrki Katainen ajaa suurella kädellä työiän pidentämisiä ja työhönpääsemiskynnyksen madaltamista. Tässä mielestäni piilee pienoinen koukku. Kukapa tarvitsee pitkään töissä olevaa työvoimaa jollei ole töitä joita tarjota. Tällaisenaan eläkeikäuudistus tukee nimenomaan suur-yrityksiä. Vaan mikä päätöksen laatijoilta unohtuu?

Stora -Enso Sulkee tehtaita.
Metsä - Botnia Lopettaa toimintoja.
Finnair ulkoistaa ja lomauttaa
Nokia supistaa toimintoja, lomauttaa

Huomaatteko pointtini?

Pk - yritysten tarjoamien työpaikkujen myötä asiaa saataisiin korjattua, hallituskauden alussa hallitus lähtikin ajamaan pk- yrittäjien asiaa mutta into tuntui lopahtaneen siihen. Nykyinen järjestelmä ei tue yrittäjäksi ryhtymistä eikä yritysinvestointeja. Tästä hyvänä esimerkkinä on hallituksen linjaus investointivähennyksistä. Investoitu euro on 75% verovähennyskelpoinen, muualla euroopassa suhdeluku on 100 % ja kun ottaa huomioon että aikaisemmin sijoitukselleen pystyi laskemaan jonkinnäköisen voitto-odotuksen nykyisin täytyy vain tyytyä siihen tulokseen jossa tilanne pysyy + - 0.

Tämä ei oikein innosta yrityksiä investoimaan ja kun yhtälöön laskee vielä sen että tutkimus ja koulutuskulut eivät ole verovähennyskelpoisia niin.....

Jotain täytyisi tapahtua ja äkkiä. Sillä nykyinen järjestelmä vaan kun ei toimi. Jos hallitus jatkaa jarrutteluaan toimintojen käynnistämisessä niin Suomi on taantuman hellittäessä auttamattomasti myöhässä ja kaikkiin juniin ei enää ehdi nilkuttamalla.

Nyt maailmantalous on ns. odotustilassa, heiluriliikkeen keskivaiheilla, ne ketkä pystyvät varautumaan parhaiten siihen että kohta noustaan, pärjäävät. Tällä järjestelmällä voimme vain odottaa että voitot alkavat virtaamaan ennenkuin kukaan pystyy investointeja tekemään, mikä johtaa siihen että olemme auttamattomasti myöhässä. Suomi on kunnostautunut korkean teknologian maana, mitä jos se meiltä viedään? Osaaminen lähtee paremman rahan perään.

Pois se minusta ettenkö olisi isänmaallismielinen mutta jos muualta tarjotaan huomattavasti paljon enemmän palkkaa ja pienempää verotaakkaa niin...

Tuntuu että hallituksessa ollaan todellakin peloissaan vaihtoehdosta jossa veroprosentteja, hyvitysprosentteja, tai tulorajoja muutettaisiin siihen suuntaan että välitön verotulo pienentyisi. Se että katsottaisiin hiemankaan pidemmälle ajatuksella "kun annamme tässä vähän löysää - niin on yrityksillä mahdollisuus kasvaa" tuntuu puuttuvan kokonaan.